Muuttolintu

On se saatana työmaa.

Tässäpä on viime viikot tai kuukauden päivätkin painettu tukka putkella pakaten elämää laatikoihin. Etsien töitä ja asuntoa, löytäenkin ne. Nimittäin meikäpoika on valjastanut pinkin kapsakkinsa, sokkona sormella osoittaen valinnut kaupungin ja muuttanut Tampereelle ;) Kyseisestä kaupungista tiesin ennakkoon en oikeastaan yhtään mitään :D Kerran käynyt ja silloin tais olla vielä vaipat. Possujunalla Särkänniemessä matkustamisen perusteella mielikuvani oli suppea joten tosielämän törmäilyauto -asenne kehiin ja törttöilemään ;)

Muumipapan tyyliin muisteloihin palatakseni liki kolmekymmentä vuotta tuli asuttua Kajjjaanissa ja raahattua pahvilaatikoita ainoastaan 15 kilometrin säteellä veneen alta toiseen. Olin asennoitunut syntymän lisäksi myös kuolemaan kotipitäjässäni kunnes tuli heitettyä häränpyllyä ottamalla korkeushyppy tuntemattomaan: kun kerran lähdetään niin lähdetään sitten kunnolla ja viijensadan kilometrin päähän! Pelotti, hirvitti, innostutti, oksetti, hihitytti, jännitti. Nauratti ja itketti. Kaikki tuttu ja turvallinen, mieluinenkin arki jäisi.

Just smile!? Välillä tuli kyllä ihan itkettyäkin, silleen
pohojanmaankautta antaumuksella..

Ja olihan muuten muutto! Voin taata, etten enää ikinä raahaa fitnesspersettäni yhtään mihinkään sillä tavarapaljoudessa luoviessani tuntui suo loputtoman syvältä! Pakkaat, pakkaat ja pakkaat, laatikot lisääntyivät mutta sheikkerien ja sloggien määrä kaapeissa tuntui edelleen säilyvän vakiona. What the fuuuuuudge!? Vajosin heteikköön.

Oman mausteensa koko härdelliin toi se fakta, että vaikka minulle oli jo järjestynyt työpaikka Nääsvillestä, sain neljä päivää ennen suunniteltua muuttopäivää kutsun erääseen mielenkiintoisempaan haastatteluun - KOLMEN päivän päähän klo 15! Eipä siinä auttanut kuin kiristää tahtia ja koska optimistina olin ajatellut olevani silloisessa nykyisessä työssäni viimeiseen saakka, niin lakki kourassa pyytää muutamaa kesälomapäivää käytettäväksi viikon loppupuolelta asioiden järjestelyyn.

Kerpeleellinen kiire tuli silti ja kun koko karavaani lopulta starttasi perjantaisena aamuyönä 52 minuutin mittaisten yöunien jälkeen Kajaanista kauas, oli päällimmäinen tunne helpotus. Mä en litistynyt kirjahyllyjen alle, pinna ehjänä vaikka vähän paukkuukin ja puhelvälit läheisiin edelleen ok! :D

Tien päällä aterioitiin ihan vaan tuppervaareista, kotona on välillä aikaa
panostaa.. Jeahh right ehkä kerran kesässä! :D

Matka meni hyvin ja akka pysyi lihoissaan, sillä tottahan bodyruoat oli fitnesslifen mukaisesti valmistettu kylmälaukkuun ja jopa seuraavallekin päivälle, että itse muuton saisi huolehtia ilman nyrkin ja hellan välissä huhkimista ;) Ainoa huoli matkalla oli vain seuraavan pissipaikan bongaaminen, koska viisi litraa vettä päivässä ;) Joka tapauksessa moottoritie oli kuuma kuin bodarin aamupuuro ja tiimalasi alkoi uhkaavasti lähestyä iltapäivää kello kolmea.

Tampereen keskusta on sittemmin tullut tutuksi,
kuva eräänä aurinkoisena aamuna työmatkani varrelta <3

Voin kertoo, että vieraassa kaupugissa paineen alla oikean paikan löytäminen ei meidän revohkalta sujunut ihan sukkana. Kaikessa hässäkässä oli muuttohaalarit vaihdettava parempiin, haastattelua varten siis. Eipä siinä ollut vaihtoehtoja: Tampereen keskustassa saattoi siis vilahtaa tissi tai kaks, kun kiskoin auton vänkärinpaikalla kokovartalokalsareitani pois ja kauluspaitaa tilalle! :D Onneks mun melonit on pientä lajiketta ja vaikea havaita vähän lähempääkin haha! Yritin oikoa takkutukkaa suoraksi ja karistelin sahanpurut kutreista ja muutamat korvieni välistä. Helmikaulakoru kaulaan ja voilá mikä helvetillinen hiki! Marsun suuntavaiston vuoksi saavuin kuitenkin haastatteluun viisi minuuttia myöhässä, sillä kirsikkana kakun päällä pyörin ensin väärssä paikassa kuin pieru nahkahousuissa.

Vaikka tähtien asennot haastatteluun saapuessani olivat enemmän kuin vinksallaan niin täytyy olla ylpeä itsestään: viikkoa myöhemmin sain kuulla notta liki sadan hakijan joukosta minut valittiin täyttämään saappaat! <3

Trion sopeutuminen huoletti mutta huoli on sittemmin
osoittautunut täysin turhaksi - kolmikko kuin kotonaan since the day 1 <3

Näytä haba
#pukuhuoneselfie

Tässä vaiheessa eloa Suomen Fitnesskaupungissa on takana siis apauttia rallaa noin kuukauvven verran. Oon oppinut jo juoksemaan perse hiessä ruuhkabussiin salikassi toisessa ja ruokaostokset toisessa kourassa. Keskustassa tulee käveltyä alligaattori hyppysissä ja eksyttyä silti. Mitenniin punainen merkintä kartassa tarkoittaakin määränpäätä eikä "olet tässä" -sijaintia?! Saa kai sitä kysellä ohikulkijoilta, että missä minä oon.. Summattuna meno on sen verran blondia notta eräs pariskunta tarjoutui taluttamaan minut kohteeseeni saakka - ihan kädestä pitäen! :D

Kajaanin Kuntokeskus Balance in my heart mutta täällä kotisaliksi valikoitui susiluola eli Wolffi. Siinä ei itse asiassa ollut kahta sanaa, koska tilanne oli jo kartoitettu etukäteen ihan ennen mitään muuta ;) Olkoonkin, että kotoa on sinne sen verran pitkä matka notta perskannikat puutuu ja näläkäkin ehtii tulla uudemman kerran ;)

Tampere on ainakin yks syypää mun hymyyn - love this city!

Tässäpä tämmöttinen tilannekatsaus -tyyppinen pläjäys, niin tiijätte miks akka on Kajjjaanin katukuvasta kadonnut ja missä tällä hetkellä mennään :) Tarkoitus on pitää blogia vähän aktiivisempana nyt, kun tilanteet alkaa tasaantumaan ja elämä soljuu uomiinsa. Se oli toive niiltä kajaanilaisiltakin ketkä näillä natisevilla kärryillä edelleen pysyä haluaa <3 Miss u!

Pidemmittä puheitta aurinkoista uutta viikkoa teille sokerimurusille! <3 Toivottavasti Wappu meni simaa syödessä sekä munkkeja juodessa ;) Meijjän party animal Hessu biletti ihan big time! <3

 Pus!

<3: Jantsku