Kun kisakausi kananlentoon päättyi

Hiljaiseloa on piisannut ja viisaimmat sherlokkiholmesit ovat varmaan hoksanneet, ettei tää vuosi ollut ihan mun vuoteni kisadebyytin suhteen. Tuntuu melkeinpä irvokkaalta kirjoittaa tätä tekstiä kun viimeisin, noin puoli vuotta sitten kirjoittamani teksti uhkuu pettymyksen sekaista uutta intoa ja uskoa tätä tulevaa syksyä sekä kisakautta kohtaan.

Tiijätte, että oon treenannut jo vuosia ja että mun kaksi vuotta sitten ääneen sanomani haaveen piti kisojen muodossa kulminoitua ensin keväällä, sittemmin nyt syksyllä. Miksei mua sitten lavalla nähty lopulta lainkaan? Mistä syystä kisakausi vaihtui kehityskauteen ja mikä meni pieleen, vielä 6 viikkoa ennen karsintaa?

O hymyilyttänyt van ei ne kyynelkanavatkaa oo kuivumaan päässeet

Kisadieettini syksyä varten aloitettiin 1. kesäkuuta - olin oottanut sitä kuin hepo kesää. Kaikki lähti sujumaan mallikkaasti, aerobinen treeni tuotiin kuvioihin, vaakalukemat alkoivat laskea asiaankuuluvasti. Blogiani en päivittänyt, mutta sen sijaan seuraajani Instagramissa pidin kyllä kärryillä. Facebookiin kirjoittelin miten innokas olo mulla on, kuvamateriaalia pukkasin ahkeraan: hei homma etenee ja töitä sen eteen todellakin tehään! :)

Kova treenimäärä ja vähenevät kalorit kuuluu ilman muuta asiaan, mutta siinä vaiheessa kun kolmas peruspilari uni jätetään yhä pidemmäksi aikaa huomiotta, lähdetään kapuamaan perse edellä puuhun. Eipä aikaakaan kun mä pyllötin ahteri pitkällä menemään petäjän puolivälissä ja kroppa alkoi hannaamaan vastaan. Ei ollut pelkkä helposti ylitettävissä oleva oksankohta se, mutten yhdistänyt tässä vaiheessa asiaa levon puutteeseen. Paino ei tullut alas enää odotetusti mutta päätin, että vaikkei se tipu niin en muuten minäkään ja yrittänyttä ei laiteta.

Etuposeerauksen harjoittelua ja reittä löytyy: kisoihin 2,5 kk

Back pose: kisoihin reilu 2kk

Treeniä..

..treeniä..

..treeniä <3

Paitsi että kyllä laitetaan. Sä varmaan joskus tietokoneella kokeilleena tiijät, että kun nappuloita painellaan liikaa ollaan pian error tilassa. TILT eikä muuten auttaneet Escit tai Cntrl+Alt+Deletet. Tiijättekö mä oon siitä vähän pöhkö, että oon luullut olevani kaikkine suorittamisieni yli-ihminen ja kun tunnit ei riitä otetaan niitä lisää nukkumalla vähemmän. Pimpelipom! Siinä vaiheessa kun unta vuorokaudessa tuli vähemmän kuin päivittäisen treenimääräni summa, tietää jo vähän lyhyemmänkin matematiikan lukeneet ettei yhtälö vaan toimi. Punakynällä merkataan henkselit paperin päälle että väärin meni, hylsy ja hylätty, yritä myöhemmin uudelleen. Muut kuin kisoihin liittyvät huolet ja murheet painoivat hartioita ja mieltä kasaan, vaikuttaen muutoinkin lyhyisiin yöuniin. Siihen päälle orastava stressi oikkuilevan kroppani kuntoon ehtimisestä ja tadaa: paletti oli sekaisin. Mä yritin silti jatkaa, enhän mä oo mikään luovuttaja!

Poseerauskengät <3 ..ei nää tulevaisuudessakaan pölyttymään pääse ;)

Kuntokeskus Balancen kovin saliäijjä. Ainaki omasta mielestä ;)
RRRRÄÄYH!

Porrastreenin jälkeen Kajjjaanin hyppyrimäellä aamutuimaan klo 5.00 <3
Rappuset on muute yhtä lahot kuin mun korvien väli, ellei jopa lahommat :D

Orange is new black!

Fakta homma se oli että kropan stressitaso hivotteli hitokseen korkeella, korkeemmalla mitä itse siinä hetkessä oon ees tajunnut. Koutsilta tuli silloin määräys totaalilevosta loppuviikoksi, keho on väsynyt. Oonpahan joskus maininnut että lepopäivä on mulle pahempi kirosana kuin perkele, mutta ei auttanut ja siirryin pitkin torahampain huilikäskyä noudattamaan. Tästä kiitoksena päätti vartaloni luopua vähän kiloistaan ja vaakalukema notkahti lupaavasti alaspäin. Jess täältä me tullaan vielä!

Laulavan lintukoiran kanssa kalsareissa kotona
No okeiokei, Riko oli alasti!

Hessu, Huuko ja Riko: tän lauman kanssa ei ihan laakereilla pääse lepäämään!

Aamulenkin maisemia ja koirien ulkoilutus mmmmmmaistuu! Bite the dust ;) <3

Tuuletukset tai voitontanssit oli tässä vaiheessa kuitenkin liian aikaisia, sillä hyvä alun jälkeen mun ruho päätti ottaa lepopäivät jonkin sortin signaalina höllätä kunnolla - kurkkukipu vaihtui kuumeflunssaan ja räkäpäätä itketti. Saikkua töistä viikko ja treenitaukoa kriittisellä hetkellä sitäkin kauemmin, no thank you mutta no can do.. Tuntui ihan älyttömän pahalta. Mä olin ollut vastaavassa tilanteessa ihan just aiemminkin vaikka seurausten perimmäiset syyt olivatkin toisistaan poikkeavia. Nyt kukaan ei menehtynyt mutta ihan romuna mä olin silti.

Vastoinkäymisten myötä mun peruspositiivinen mieli vaihtui alakuloon, vetäydyin sosiaalisista tilanteista ja tunsin, että mä oon pettänyt kaikki mua tukeneet ja hengessä mukana eläneet. Hetki sairastumiselle oli pahin mahdollinen, sillä kisakuntoon nähden olin vielä rasvainen ja jokainen viikko sen polttamiseen oli tärkeä. Kaikkihan me tiijetään, ettei se läski lähde lätkimään sohvalla makaamalla jollei sitä vähän persiille potkase. Pehmeys tai naiselliset muodot ei oo bikinifitnesslavoilla in, vaikka naapurin Esko niistä tykkäiskin. Kiree on oltava ja valmennustiimin kanssa mietittiin pitkään, mitä tehdään.

..kuumetta ja nuutunut, itkettynyt akka. Ei tän näin pitänyt mennä!

Limonaadia litratolkulla!

Vaikka mun rakenne lajiin on valmennustahon mukaan hyvä niin päätettiin, että koska hattarana ei keväällä lavalle noustu niin ei nousta nytkään. Edelleen löysä likka kun on vaan löysä likka vaikka voissa tai oliiviölyssä kärventäis. Toki tiedostan kyseessä olevan arvostelulajin eikä omaa menestystä lajissa voi tässä vaiheessa kuin arvailla. Haluan kuitenkin tuntea, että seison lavalla lajinomaisena ilman jossitteluja täsmälleen sellaisessa kunnossa mihin pyrittiin. Koska ainoastaan silloin voin sijoituksesta huolimatta olla tyytyväinen itseeni eikä hopee olis häpee ;)

Jos jotain oon tässä peiliinkin tuijjotelleena oppinut niin sen, että vaikkei uskois niin jopa mun kaltaisellani muutaman aivosolun blondilla on ihan viisas keho. Ellei lepoa hyvällä, niin vissiin sitten kaulimella uhaten ja pahalla.

Huuko Hubble Bubblen rentoutumisretriitti <3 Mallia hänestä!

Sheeelfffiiieee ku kerrankin hapaitten välissä ei oo pinaattia! Tais mennä suoraan kyynärvarteen ;)

Mun kesti silti aika kauan ottaa tää kaulimen isku vastaan. Piti TAAS hyväksyä, etten sais ahtaa mun hartaudella muokattua kinkkua bikineihin syksynkään karkeloissa. Vieläki mä oon vähän mustelmilla ja vasta hiljattain aktivoin taas Instagramin ja aukaisin mun Facebookin uudelleen. Joka ikinen kerta, kun mä sain siellä tai muualla viestin tai kyselyn mun kisoista, musta tuntui että pillahdan itkuun vaikka hyväähän kaikki vaan tarkoitti. Pettymys tärkeässä ja rakkaassa asiassa tuntui vaan niin rankalta. Pahinta on tajuta, että tän toisen epäonnistumisen kohdalla osittain ajoin itseni tähän tilaan kuormittamalla liikaa ja nukkumalla ihan liian vähän. Ei kolmesta viiteen tuntia katkonaista unta riitä edes ihmiselle, joka ei kilpaurheile.

Jos onnettomuudesta voi puhua niin onni tässä on se, että itse treenihän on mulle edelleen Se Juttu mitä mä oikeestivilpittömästi rakastan. Kyllä mä puuhastelisin rautalimppujen ääressä ilman kisatavoitettakin. Leipoisin varteeni lisää lihasta ja tuulettaisin korvieni väliä Balancelta hankitulla endorfiinihumalalla. Kippis!

Palautusjuoma ämmän tiellä pittää

En nimittäin oo vielä tähän päivään mennessä keksinyt mitään yhtä kivaa, mitä vois näin housut jalassa tehdä joten hommat ei suinkaan tyssähdä! Juuri tää nimenomainen elämäntapa antaa mulle niin paljon. Totuus on se että matkasta kisalavoille tässä on naatittava tai pissit ittees nilkkaan. Pakkopulla on melkein yhtä paha kuin kanelipulla, jatkuvalla puputtamisella ei oo kun huonot seuraamukset ;) Tykkään tästä punttimimmin elämästä, vaikka välillä polku tavoitteisiin onkin kivinen ja soranen ja silmilleen saa tiun verran mätiä kananmunia että litsläts!

Munat silmien lisäksi joskus myös pannulla - Happy Meal

Prinsessakynästä sekä muffinsitussista loppui muste, joten tilalle tikkari! Sisältää 0 kcl!
Tällä merkkaan mun treenipainot salivihkooni <3

Summa summarum homma jatkuu tällä hetkellä kehityskauden muodossa siten kuin ennen dieettiä. Paitsi että astetta kovempana tietty ;) Ruokaa on nyt menussani sen verran, että salilla saa ihan huikeeta tuntumaa ja treenin aiheuttama lihasarkuus juhlii muskuloissa vielä päivienkin päästä <3 Hitto miten siistiä! Sali on pinttynyt muhun kuin mustikkatahra valkoiseen kesämekkoon ja hiki jumppatrikoisiin, kirsikkani kakun päällä tuun minäkin kisojen muodossa vielä nappaamaan. Siinä hetkessä se tulee olemaan makeampi kuin mikään sokeripommi tai Sacherkakku tuplasuklaalla ja kermavaahdolla ;)

Team Trifinity ja hommat jatkuu!

Seuraava siirto on se, että valmennuksen kanssa katsotaan kuinka kroppa ja mieli toipuu tämän epäonnisen vuoden koitoksista. Kilpailulisenssin tuun lunastamaan ensi vuodelle ja sitä silmällä pitäen aletaan viilaamaan uutta kisa-ajankohtaa tapetille. Luulen kuitenkin, että seuraavan kisoihin valmistautumisen tuun puurtamaan kaikessa hiljaisuudessa. Oon ollut innoissani Kainuun Sanomien musta tekemästä jutusta, sponsoreista, ihanien ihmisten kannustuksesta SoMessa ja salilla. Kiitoksista, kehuista ja kritiikistäkin, joista jälkimmäistä oon saanut lähinnä itseltäni :D

Kuitenkin kääntöpuolena sille, miten ihanalta kaikki tsempit ovat tuntuneet, on sitä pahemmalta tuntunut myös tää vastoinkäyminen. Kolmas kerta toden sanoo, vai mitä?

Keep smiling.. and training! ;)

Näihin mietteisiin, kuviin ja tunnelmiin. Pusuja syysiltoihinne, ihanat!
<3:lla Jantsku

 

Piirustukset uusiksi

Mulla on unelma.

Ja tähtäin päivämäärälle 19. huhtikuuta.

Se ois mun päiväni, mun vuosien mittaisen haaveen multihuipentuma. Se ois se hetki, jolloin ne lukuisat askelkyykyt sekä loputtomat toistot jalkaprässissä ynnättäis yhteen ja summa esiteltäis bikineihin paketoituna leveän hymyn kera Sportyfeel Fitness Classicissa, Helsingin Kulttuuritalon lavalla. Siihen sunnuntaihin kiteytyis kaikki. Viimeiset kahdeksan kuukautta olen tehnyt valmennuksen alaisuudessa töitä katse tiukasti tuossa huhtikuisessa päivässä. Treenannut ja syönyt tavoitellen unelmafysiikkaani, nauttinut matkastani kohti asetettua ensimmäistä pysäkkiä fitnessin parissa.

"Ihan muutama" kilometri on tullut näillä juostua ja askelkäveltyä, aerobista hinkutettua ;)

..ja aamucardion aikaan olo on ollut aina enemmän tai vähemmän kukkuu ja töttöröö! ;)

Aina kaikki ei mene kuitenkaan kuin Strömsössä.

Kaksi viikkoa sairaslomaa ja kyllähän siinä alkoi selväksi käymään, että aikataulut tulee heittämään karvaista häränpylleröä. Rasvattomaksi ja sinällään lavakelpoiseen kuntoon minut saataisiin, mutta lopputulos olisi ollut stressistä riutunut kroppa eikä ihanteellinen bikinifysiikka, jolla voisi menestyä. Syitä tai seurauksia loman tarpeelle en ala sen isommin ruotimaan, sillä yksityisyyden raja on vedettävä johonkin ja mun mielestäni se on tähän. Lähimmäiseni tietävät ja se saa riittää. Vastoin kärkkäimpien kukkahattutätien oletuksia ei fitness mun terveyttäni oo pilannut, aiheuttajat löytyy kyllä ihan muualta :)

Taistelutahtoni ei oo hiipunut vaikka osumaa on nyt otettu ja kypärä onkin kallellaan. Tiijättekö, mä oon aika kilpailuhenkinen akka enkä siksi nouse kisalavalle vain koska "kaikki uskottavat salipirkot tekee fitnessbuumin huumassa niin". Mä rakastan mun lajiani ja haluan nousta lavalle itsevarmalla asenteella - tavoitteena ei ole mikään muu kuin mitalisijat. Mun mielestäni kisaamaan ihan turha mennä pelkästään "kokemuksen vuoksi", jos kunto ei realistisesti riitä pystin pokkaamiseen ja fysiikka on yhtä löysä kuin maksullisen naisen moraali. Tuskin sä treenaat hiihtokisoihinkaan kuukausia tai vuosia vain mennäksesi ladulle maisemia eväskori kourassa katselemaan. Kyllä sulla urheilijana pitäs olla tavoitteet korkeammalla, halu menestyä. Mulla ainakin on ;)

Mä oon miettinyt pääni puhki.

Tähän ikään mennessä sitä on tullut kasvatettua sen verran isot jättiläispallit, että ameriikkalaistutkimuksissa oltais varmaan sieltä mittapuun suurimmasta päästä. Mulla (edelleen kuitenkin vielä näin naisena) on siksi myös sen verran munaa nöyrtyä silloin, kun tilanne niin vaatii. Kisadebyytti siirretään syksyyn Nordic Fitness Expoon. Valehtelisin silti päin sun suloista pläsiä jos väittäisin, etten olisi itkenyt asian takia monet illat, päivät ja lippalakin suojissa jopa salitreenit. Tää on mulle tärkeä juttu ja kyllä, positiivisuus on ollut koetuksella sillä tunnen epäonnistuneeni vaikka tosiasiallisestihan unelmani ainoastaan siirtyy eteenpäin.

Parin viikon takaa:
kesäkunto vaan ei kisakunto

Se siirtyy lokakuuhun ja siihen hetkeen, kun lähden karsintojen kautta taistelemaan Suomen Mestaruudesta bikini fitneksessä. Oonhan mä pyöritellyt asiaa mielessäni ja pallotellut ajatuksissani siihen malliin, jotta meno pääkopan sisällä on vastannut Williamsin Serenan tennismatsia Wimbledonin viheriöillä. Feng Shuit pällissä ihan vinksallaan! Välillä on otettu takkiin ja likkaa ajatuksineen viety kuusnolla. Välillä on sujunut vähän paremmin kun järki on sanonut tämän olevan viisaampaa näin.


Tätä viimeistä postausta ei ole tarkoitus veisata kuin itkuvirttä mutta ette arvaa, miten mä oon syyttänyt maailmankaikkeutta ja tähtien asentoa. Mä oon pettynyt, kironnut mutta kertaakaan en oo katunut jo tehtyä työtä. Lajissa ei olla koskaan valmiita ja jokainen salitreeni on kuitenkin vienyt mua koko ajan eteenpäin. Syksyllä puen mun upeat kisabikinit päälleni ja nousen estradille kovampana kimulina. Yritän pitää vastoinkäymisistä huolimatta positiivisen asenteen ja ajatella, että mulla on tässä nyt puoli vuotta aikaa muokata kroppaani enemmän haluttuun suuntaan. Hioa hiiltä timantiksi, persettä pyöreemmäksi ja saada selkeämpää x-mallia vartalooni. Kehittää itseäni ja tulla paremmaksi.

Niin mä meenkin! Mun kroppa on kuin muovailuvahaa, jonka muotoilemiseen
tarvittavat työkalut löydän salilta :)

Mä en voisi olla kiitollisempi mun valmennustiimistä ja tiimin tytöistä, meidän Trifinity-perheestä johon saan kuulua <3 Me ollaan aika huikea yhteisö toinen toistemme tukena korkokengillä seisoen. Mun valmentajat on tsempanneet aina mielettömästi ja uskoneet muhun myös niinä hetkinä, kun itselläni on ollut vaikeampaa.

Team Trifinity it is! <3

Mut dudet ja duderellat kuulkaas, mehän nähään hei ja moikataan! :) Mun mieli on nyt kaikkinensa enemmän tai vähemmän kuin Linnanmäen vuoristorata ja siksi tämä blogikin vaipuu määräämättömäksi ajaksi horrokseen. Ootte olleet ihan huikeita enkä ikinä olis uskonut, miten paljon lukijoita tämänkin akan lätinät tulee saamaan <3 Ehkä puhallan blogini sieraimiin vielä elämän henkäyksen jossain vaiheessa, mutta niin paljon kuin olen tästä kirjoittamisesta nauttinutkin niin uskon, ettei mulla ehkä ole sulle juuri nyt niin paljon annettavaa jotta myös sinun kiinnostus pysyis yllä. Haluun, että sulla on yhtä kivaa mun tekstien parissa mitä mulla on niitä kirjoittaessa <3 ..tai videoidessa ;)

Randomkuva, joka ei oikeestaan mitenkään liity mihinkään :D
Otoksessa allekirjoittanut ja 1/3 laumasta - mä siis tuossa vasemmalla ;)

Minä nakkaan nyt treenikassin olalle, laitan salikengät jalkaan ja tallustan jatkamaan mun unelmani metsästämistä huikeisiin puitteisiin Kuntokeskus Balancelle <3 Jahtaa ja saavuta säkin omia haaveitasi sillä sitä varten ne on <3 ..ennemmin tai myöhemmin ;)

Pusuterveisin,

Puntti Pirkko

Voihan videopostaus!

Siis kääk nyt nostetaan homma toiselle levelille - kuvat alkoi elämään ja eetterissä on nyt ihan ihka ensimmäinen video! Kato kuulumiset jos kiinnostaa ;) Varoituksena mainittakoon, ettei videota suositella tiukkapipoisten tai heikkohermoisten silmille ;) Löysääthän siis sun villapipoa, koska muutoin vaarana on herneen vetäisy sieraimeen ihan palkoineen kaikkineen ;)

Tämä postaus tehtiin yhteistyössä Mass.fi-sivuston kanssa, mutta videon sisällölliseen antiin ei muilla ollut osaa tai arpaa kuin allekirjoittaneella itsellään ;) Pitäsköhän täydentää CV:tä titteleillä: käsikirjoittaja, kuvaaja ja mainoskasvo? ;)

Videolla esiintyivät oman napani lisäksi:

MASS TONALIN CLA-KAPSELIT (Unflavoured):

Mass Tonalin® CLA on laadukas mutta edullinen CLA-kapseli. Huippusuosittu rasvahappovalmiste rasvanpolttoon, laihdutukseen ja dieetille nyt kun kesäkin lähenee ja jokainen tavoittelee sitä omaa kesäkuntoaan ;) Kyseisessä pakkauksessa on 365 kapselia, joista kukin sisältää 1000mg CLA –happoa eli kestää kauan vaikkei ehkä ihan isältä pojalle ;)

Ihmepilleri ei silti tämäkään ole, mutta CLA:n on todettu auttavan rasvanpoltossa sekä nopeuttavan palautumista ja vähentävän harjoittelun jälkeisiä lihaskipuja. CLA vaikuttaa positiivisesti myös lihasmassan lisäämiseen, sillä rasvahapot ovat hyvin keskeisessä merkityksessä tavoitteellisessa harjoittelussa. Kyseinen tuote löytyy TÄÄLTÄ.

MASS IBCAA POWDER:

 

Mass iBCAA Powder on laadukas jauhemuotoinen aminohappovalmiste, joka sisältää haaraketjuisia aminohappoja. Erona tavalliseen BCAA:n on se, että tämä tuote on instantoitu eli liukenee veteen tavallista nopeammin ja siten imeytyy myös elimistöön ja lihaksiin suorastaan vauhdilla.

Yleisesti aminohapot auttavat lihaskudoksen ylläpidossa sekä säilyttämään kehon glykokeenivarastoja. Näinpä ne tukevat lihasmassan säilymistä kovassa treenissä ja niukemmallakin ruokavaliolla. Itselläni testissä oli maku Sweet Lime (NAM!) mutta tätä tuotetta voit herkutella myös mauissa Bubblegum eli purkka , Pineapple eli ananas tai ihan vaan ilman makua eli mauttomanakin :) Tilaa omasi TÄÄLTÄ.

Massin tuotteet ovat korkealaatuisia mutta kohtuuhintaisia. Mee ja tee oma tilaus osoitteessa www.mass.fi, jossa muuten on tälläkin hetkellä aika huikeita tarjouksia :)

Pusuja sekä poweria reeneihin just sulle!

<3: Jantsku

Treenivaatteet on mun aatteet - Husky Banana

Siis no kyllähän sä tiijät sen ihanan tunteen, kun ostat itelles jotain uutta ja nättiä? Turhaa, tarpeetontakin ehkä ;) Miehet ostaa autoja ja ilahtuu korjaussarjoista, me naiset hömpsötellään sitten muuhun mukavaan.

Rakkaudesta kenkiin!
Ohessa muutamat mun muutamista kymmenistä <3

Minä oon aina tykännyt kaikesta sievästä ja silloin ennen rahavirrat tuli kanavoitua suoraan mekkokauppoihin, kenkäputiikkeihin ja laukkuliikkeisiin ;) Tällöin elettiin aikaa, jolloin suonissani virtasi enemmän tai vähemmän sitä siideripissiksen verta. Kun sitten partyanimal jalostui hiljalleen sisukkaaksi salirotaksi, tapahtui muutos myös meikäpojan sijoituskohteissa ;)

Minä, salirotta.

Nykyään laitan lanttini mieluummin tarvittavien lisäravinteiden ja ravintorikkaan ruoan lisäksi jumppakalsonkeihin ja -kerrastoihin ;) Jos näköpiirissä on päheet pöksyt tai treenitoppi kaikissa sateenkaaren väreissä, oon niiden edessä aika avuton ja pinkki lompsa alta aikayksikön ihan levällään ;)

Ilokseni sain tässä myös mahdollisuuden tehdä tuttavuutta suhteellisen tuoreen kotimaisen treenivaatevalmistajan, Husky Bananan kanssa. Give me some bananas and pants! ;) Tämän mielenkiintoisesti brändätyn tavaramerkin taustalla seisovat tuottaja Tupu Anttila sekä suunnittelija ja valokuvaaja Mimmi Paradise.

Husky Bananan veikeet ja yksilölliset printit yhdistettynä huippumateriaaleihin on semmoinen yhtälö, josta tämä tyttö lukion pitkällä matematiikalla laskettuna tykkää! Valikoima koostuu tällä hetkellä kolmesta eri trikoomallista, joista itse sain testattavakseni Smoky Day Snake -pöksyt. Sehän oli muuten rakkautta ensi reenillä! <3

Posti kulkee kun kusti polkee - lähetys sisälsi tällä kertaa mustan laatikon

Kangas on oikeesti hengittävyydestään huolimatta erittäin jämäkkää ja pitää pläskit hyvin aisoissa ;) Pershikikään ei pääse vaivaamaan, sillä tuotteen kuivumiskyky on huippuluokkaa. Husky Banana käyttää treenihousuissaaan Ultra+ Compression materiaalia, joka koostuu joustavasta spandexista ja polyesterista. Tämä on semmosta matskua joka antaa lisätehoa liikuntasuoritukseen lisäten lihasten hapensaantia ja parantaen maitohappojen poistumista, vähentäen treenien jälkeistä lihasarkuutta. Love it!

Husky Banana ja kuosi on Smoky Day Snake - en oo kyllä yhtään käärmeissäni! ;)
Housut löydät TÄÄLTÄ.

Allekirjoittanut testasi ja voi antaa sanansa siitä, että kyykätessä pikkuhousut ei paista läpi ja tuotekuvauksen lupaus myös "camel toe"-vapaasta ominaisuudesta piti kutinsa ;) Ja jos sanani joudun syömään niin mörökölli minut vieköön! Mulle nuo yllämainitut on semmoisia seikkoja, joita itse treenivaatteessani näin naisena arvostan - mitä muuta sitä osaisi enää pyytääkään?! No okei ehkä vastaavasta materiaalista valmistettuja urheilurintsikoita, mutta pikkulintujen laulun mukaan niitäkin on tulossa valikoimaan myöhemmin ;)

Tsemp tsemp kyllä nyt kulkee!
Kiitos Husky Banana <3

Koska Husky Banana -sarjan tuotteita myydään ilman välikäsiä vain ja ainoastaan merkin nettikaupan kautta, eivät tuoteet ole hinnalla pilattuja. Sen lisäksi me tarjotaan nyt yhdessä sulle mahdollisuus tilata omat sähäkät trikoopöksysi vieläkin edullisemmin: kun lisäät ostoskorissasi koodin JAANAALE niin -20% alennus on sinun. Tähän päälle ei tule edes toimituskuluja, maksat siten vain ja ainoastaan tilaamistasi tuotteista. How cool is that?! Pääset tutustumaan tuotteisiin sekä tekemään tilauksesi Husky Bananan nettisivuilla www.huskybanana.com. Tää alennuskoodi on voimassa 31.3.2015 saakka.

Itselleni koko S oli oikein soppeli ja lahkeissakin piisasi pituutta tälle 169 senttiselle matamille, että vertailepa siitä. Joustavuutensa ansiosta housut kyllä muotoutuu juuri sun kurvien ja kukkuloiden mukaan kuin toinen iho ja salilla fiilis olikin kuin nakuna olis patsastellut - onneksi peili kertoi muuta ;)

Hei ja jos sä tykkäsit niin tykkäähän myös Facebookin puolella - saat banaanikoiran tuoreet kuulumiset uutisvirtaasi ensimmäisten joukossa klikkaamalla TÄSTÄ ;) Brändi on seuraamisen arvoinen myös Instagramissa @huskybananafarm, josta löytyy lisää mageita valokuvia sulle pikku some-addiktille ;)

Ainiinjoo ja pitää vielä erikseen kiittää teitä suloisia simasuita - edellistä postausta kateltiin siihen malliin että 12 000 (!!!!!!!!) lukukerran raja meni rikki ja vieläpä ihan parissa vuorokaudessa :O OMG eihän mun helmitaulussa oo ees niin paljon helmiä, että osaisin hahmottaa sitä määrää <3

JOTEN KIITOS, NIIAUS JA PINKKI PERHOSENKEVYT PIKKUSUUKKO POSKELLESI <3

 Näihin tunnelmiin ihanaa päivää sulle, murmeli!

<3: Jantsku-Bantsku

..eikun hupsista keikkaa, tais tulla väärä kuva!

Yllä mainitussa kuvassa ei suinkaan ole dieetin hapattama naamatauluni vaan selfiekoiranpoikanen Riko. Alempana sitten allekirjoittanut akan kutale - tää niinkuin ihan vaan selvennykseksi ja väärinkäsityksen välttämiseksi ;)

Se o moro!

*Yhteistyössä mukana Husky Banana

Mun kasvutarina: Kun sohvaperuna salipirkoksi jalostui

Kuntokeskus Balance on mulle kuin toinen koti ja
olohuone - myös siellä vietetyn ajan perusteella ;D

No hei terve mieheen! Ja nyt penkistä kiinni sillä täältä pesee sekä linkoaa siihen malliin että töttöröö! ;)

Näyttää tulleen enemmän sääntö kuin poikkeus tästä kirjoittelutahdin venymisestä kahteen viikkoon. Valitettava fakta homma vaan on, että tässä vaiheessa kun teen tunnin aamuaerobisen kuudesti viikossa ja punttitreeni 45 minuutin cardiotreenin kanssa on viitenä iltana viikossa, ei luppoaikaa hirwwweesti ole. Sulkakynän heiluttelu tapahtuu olemattomalla luppoajallani, kun leipätyökin pitää hoitaa kultakutrin kolmen pienen karhun lisäksi ;)

Facebookissa spämmäilin tuossa jo taannoin päivityksen, jossa toivotin tervetulleeksi mun fitnesskuplan. Sinne tuun vetäytymään aika tiukasti jumppatrikoot jalassa ja sheikkeri kainalossa seuraavien kuukausien ajan. Kerroin, että salin ulkopuoliselle sosiaaliselle elämälle sanon hetkeksi heihei ja toivon siihen läheisiltäni ja tovereiltani ymmärrystä <3 Te mun elämäni muruset ootte ihan kultahippuja mutta tää on mun juttu ja niin pitkäaikainen unelma, että aion panostaa siihen kaikkeni. Mä en valitettavasti kuulu niihin naisiin, joiden unelmafysiikka kuoritaan esiin pelkällä crosstraineriin vilkaisulla. Ei, e-ehei. Minä saan tehdä ihan sensuroidun paljon töitä mun kroppani eteen mutta niin kauan kuin tästä kehoni muokkaamisesta nautin, se ei ole mulle minkään sortin ongelma :)

Metsäleikkejä ja häntäheikkejä <3
Yhden toipilaan urheiluvamma tassussa on tuottanut viime viikkoina lisähommaa ja harmaita hiuksia.

Ymmärtänet siis, että tällä hetkellä liikenevät vapaat hetket on itsekkäästi sijoitettava omaan nöyhtäiseen fitnessnapaani. Panostamalla osakkeet oikein saan nukkumatin unimarkkinoilla mehevät osingot, vaikka kissan ristiäisiä tärkeämmistä menoista kieltäytyminen aiheuttaakin aavistuksen huonoa omaatuntoa. Näillä liikuntamäärillä mulla ei oo kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin saada tappiollinen unikurssini vakaaksi ja siksi otan tämän tietoisen sijoitusriskin kantaakseni ;) Talletan mun minuutit unipankkiin, pinkin kompressiosukan varteen, jotta väsymys ei saa tästä mimmistä liian tiukkaa niskalenkkiotetta!

Aktiivista elämää mutta mä nautin. Mun suukkosuusta et tuu kuulemaan touhun tai dieetin vatuttavan, ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta. Elämä on valintoja ja ihku fitnesslaiffi on mun! ;)

Joka tapauksessa lupasin viimeisimmässä kirjoituksessani julkaista blogitekstin kuvien kera siitä, miltä mä oon näyttänyt ennen. Tämä kirjoitus ei ollut ihan peace of proteincake tai taiottu sormia napsauttamalla. Minä kaivauduin lapsuusaikaani sekä nuoruusvuosien valokuva-albumeihin, sittemmin digitaalisten tallenteiden pariin. Sentään kivikaudella tai kaitafilmiajalla en ole elänyt, vaikka potkukelkan uria ja muutama kilometrikin on tähän mittariin kertynyt ;)

Kuvia nuoruusvuosiltani oli haasteellista löytää. En viihtynyt kameran edessä ja miksi olisin, kun en viihtynyt omassa kehossanikaan? Sen aikaiset selfiearkistot on olemattomat, sillä silloin kun minä olin nuori, niin ei niitä omakuvia noin vain lankapuhelimella napsittu! Tallenteet 24:n kuvan filmirullaltakin piti käydä teettämässä valokuvaliikeessä - oi voi niitäkin aikoja! Ja jos filmirullat on sulle ihan WTF ja utopiaa, niin oot kyllä OMG nuorisoo ja voit KVG jos et muuten tajuu ;)

Aikoinaan selfiekepin (!) lisäksi myös belfiekeppiä oltaisi pidetty varmasti vielä enemmän vitsinä mitä näinä päivinä - ostaa nyt keppi jotta saa kuvattua OMAA BERBERIÄÄN sen eri vinkkeleistä?! Voi pyhän lehmän lämmin henkäys sentään, eikö omaa armasta ahteria parempaa kuvauskohdetta löydy? Belfiellä eli pylly selfiellä eli kuvalla omasta tarakasta tuskin pokataan Vuoden foto -pystiä tai titteliä liikuttavimmasta luontokuvasta. Sillä saat sen satayks tykkäystä Facebookissa ja jos hyvin käy, niin ihan hitokseen seuraajia Instagramissa ;) ..joo ja varmaan myös muutaman hiipparin pimeillä kujillakin!

Tulevaisuuden perhealbumeita esitellään sitten jälkipolville kommentoiden: "Tuossa on isomummun ahteri, pappa siinä vieressä olis kyllä voinut valita paremmat ja prässätyt pöksyt perhepotrettiin! Viereisessä otoksessa on sitten Matti ja Maija puutarhakutsuilla, kyllä Maijan olis pitänyt tehdä vähän enemmän syväkyykkyä tai pukeutua vähintäänkin Freddyihin. Ne kun taikoo perseen niille joilla sitä ei ole. Ja hei voi että, kato! Siinä ollaan me sisarukset suloisesti ja ihan persposki poskea vasten!"

Tulevaisuuden bersepotretti

Myönnän kyllä suoraan, että tässä tilanteessa myös tällä patoja soimaavalla kattilalla on omasta pannustaan kuvia varmaan enemmän kuin naamastaan. Selittäähän ne hiihtäjätkin mutta se on seurausta sille syylle, että lähetän valmentajalleni kuvat kehityksestäni ja kunnostani viikoittain.

Sen verran sulle vielä saatesanoja tälle kuvamatkalle, että jos näät tahroja paperilla niin ne on sitten kyyneleitä eikä sadetta. Kyseisen postauksen myötä tuli meinaan palattua aika vahvasti menneisyyteen, aihe oli vähän vaikeampi paikka mitä tajusinkaan. Hetken harkitsin myös julkaisematta jättämistä - tää on aika suuri pala mua eikä liian henkilökohtaisuuksiin ollut aikomuksenani tässä blogissani mennä.

Nohh syteen tai saveen niin kuvat joka tapauksessa kertovat enemmän kuin nämä mun tuhannet sanani - annetaan otosten siten puhua puolestaan. Tässä on mun tiivistetty tarina rumasta ankanpoikasesta jonkin sortin harakaksi:

Ei oo omput poskissa vaikka siltä näyttääkin ;)

Pinkki oli pop jo pikku-Jantskun mielestä :)

Kuten sanottua, oon joskus epäillyt syntyneeni Lauantai-pussi toisessa kädessä ja jäätelötuutti toisessa. Kotona meillä on aina ollut terve suhtautuminen ravintoon ja söimmekin ihan normaalia äitiliinin itse alusta asti valmistamaa ja terveellistä kotiruokaa, koko perhe yhtä aikaa pöydän ääreen rauhoittuen. Makeat herkut ovat silti olleet paheeni eikä aikaakaan, kun olin itse turpea kuin tuulihattu. Ensimmäisessa kuvassa olen eskari-ikäinen kuusvee ja toisessa tokaluokkalainen.

Yläasteen aikaisia kuvia oli haastavinta löytää, jonka vuoksi tässä on aukko. Itsetuntoni oli heikoimmillaan ja nähtävästi valokuvissa esiintyminen on onnistuttu välttämään kouluarvosanoin ihan erinomaisesti ;) Näihin aikoihin minua kutsuttiin enemmän varmaankin nimillä Läskiperse tai Virtahepo. Itku silmässä ajattelin, että "Se on ihan Jaana vaan." Kisojeni lähestyessä oonkin päättänyt omistaa lavalla takaposeerauksen kiusaajilleni - bite that ja kuka nyt on läskiperse?!

Yllä olevassa kuvassa oon 18-vuotissynttäreilläni. Mieleeni on jäänyt kerta, kun ihastuin eräässä nuortenvaateliikkeessä vaaleanpunaisiin housuihin. Housut jäi ostamatta, koska myyjä kertoi ettei strandardikokoa 42 suurempia housuja valmistettu. Auts!

Ylläolevissa kuvissa, noin parikymppisenä, urheiluharrastukset alkoivat hiljalleen kiinnostaa ja muutosta kropassa rupesi syntymään. Arkiliikunta oli myös tullut kuvioihin ensimmäisen koirani Hessun ansiosta. Olin kyllästynyt katsomaan itseeni tyytymätöntä minääni ja hankin kuukausijäsenyyden kuntokeskus Frendokselle. Ruokapuolessa oli silti petrattavaa ja nestetasapaino oli kunnossa ainakin viikonloppuisin ;)

Sittemmin siirryin työelämään ja sen ohella muut elämässäni tapahtuneet suuret mullistukset johtivat kausiluonteiseen välinpitämättömyyteen omaa fyysistä hyvinvointia kohtaan. Vararenkaat löysivät tiensä vyötärölleni, sillä mun mielestä makeiset tais olla maitorahkaa parempi välipala ;) Painoa kertyi onneksi vain hetkellisesti, josta kuitenkin alla oleva kuva todisteena:

Hetken siinä katselin itseäni ja hain tasapainoa. Housut ahdisti ja sehän se vasta ahdistikin! Aktivoin säännöllisen urheiluharrastukseni jälleen ja siinä vaiheessa oli ihan selvää että Puntti, Treeni ja Jantsku muodostaa semmoisen vanhan kansan liiton ja pyhän kolminaisuuden, jota ei ihan hevillä horjuteta. Tai popilla tai klassisellakaan ;) Saliharrastus oli ollut kuvioissa jumpan ja humpan ohella koko ajan, mutta viimeistään tässä vaiheessa se syrjäytti Jumppa-Jantskun zumbamaratoonit kun fitnesslaiffista tuli mun elämäntapa.

Ruokavalio salitreenin tukena alkoi hiljalleen avautumaan allekirjoittaneelle. Viinakset jäi lopullisesti ja elämäntapa vei mennessään. Alla oleva kuva on vuodelta 2011.

Sen jälkeen alkoikin ajanjakso, jolloin kropassa ei tapahtunut mitään sen radikaalimpaa. Paino pysytteli normeissa ja kävin salilla säännöllisesti useita kertoja viikossa. Sitten koitti kevät 2013. Aloin treenaamaan vielä kovempaa, vielä tavoitteellisemmin. Kesällä 2013 eli noin kymmenen viikon rasvan tiristelyn ja kunnon kiristelyn seurauksena näytin seuraavalta:

Kesä 2013

Pökät on vähän lökät

Lempparibiksut!

Yllä olevissa kuvissa aloin ensimmäistä kertaa olla tyytyväinen itseeni. Koska kisalavojen kutsu ja ProTanin tuoksu kuitenkin viekoitteli takaraivossa, oli tähän tuulen tuivertamaan vinkuheinään saatava vähän lisää piffiä ja potkaa. Niinpä massaa alettiin maltillisesti kerätä, vaikka vaa'an lukeman tarkoituksenmukainen nouseminen alkuun hirvittikin. Muskelit ei vain kasva miinuskaloreilla ja tavoite kirkkaana mielessä se oli vain hyväksyttävä. Piste.

..ja tässä mä oon nyt - fitnessakka, Jantsku vuosimallia 2015. Kisadieetti on käynnissä ja viimeisen puolentoistavuoden aikana tavoite kirkkaana mielessä taotut työn tulokset alkavat hiljalleen tulla esiin. Lajissa hienoa on se, että kehitettävää löytyy aina eikä valmiita olla kai täysin koskaan ;) Välillä pienoinen stressi kisakuntoon ehtimisestä nostaa päätään, mutta pää kylmänä lataan keskittymisen olennaiseen eli tekemisen meininkiin. H-hetkeen on tällä hetkellä aikailailla pari kuukautta ja satalasissa mennään ;) Let's do this!

Peace, love & pusuhaleja kun kevätkin tulloo!
<3: JantsQ