Jos rakastaa sitä mitä tekee, ei asiaan liity pakkoa

Pitää olla pikkusen pinkki, pöhkö ja lapsellinen ;)

Motivaatio.

Sana, joka on monen huulilla näin vuodenvaihteen jälkeen kun tammikuu on sosiaalisessa mediassa #timmikuu ja tipatonta vietetään kostean pikkujoulukauden jälkeen. Mistä kaivaa motivaatiota aloittaa terveelliset elämäntavat tai jatkaa loppuvuoden kaikenmaailmankekkereiden jälkeen tauolla  ollutta liikuntaharrastusta?

Mulla ei oo sulle avaimia onneen vaan aidon muutoshalun tulee lähteä susta itsestäsi. Kukko ei käskien laula vaan loppujen lopuksi sun tulee oikeesti rakastaa mitä teet jotta se vois muodostua pysyväksi elämäntavaksesi väliaikaisen pikasuhteen sijaan. Ettei kaikki taas jäis vaan yhden illan jutuksi, että pidetään vähän hauskaa ja hetken päästä sanotaan jälleen kerran katkeransuloinen heihei! Oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti. Joopajoo. Itse kannatan pysyvämpää pitkäjänteistä kahdenkauppaa, jonka eteen ollaan valmiita suvantovaiheessa tekemään vähän niitä töitäkin ;)

Ylläolevien saatesanojen jälkeen sä ihan varmana luulet nyt, että kirjoitan sitä samaa tusinasoopaa mitä iltapäivälehdet ja fitnessblogit on tulvillaan: vinkkejä kuinka saat ittes ylös sohvalta, kuinka jätät ne suklaatit kiltisti kauppaan ja rupeet syömään tosibodarin perussafkaa eli kanaajariisiä 24/7. No luulet väärin.

Yksilölajin parhautta - It's you against you!

Vuosien saatossa on tullut huomattua, etten koe tarvitsevani motivaatiota nousta sohvalta salille päivästä, viikosta tai vuodesta toiseen. Toki jokainen pieniä sysäyksiä kaipaa ajoittain, mutta jos rakastaa sitä mitä tekee, ei asiaan liity pakkoa tai tarvetta sen suuremmin etsiskellä persiille potkijaa. Mun oma "motivaationi"on juurikin se vilpitön rakkaus lajiin, jota on oikeasti käsittämättömän vaikea selittää. Miten hikisessä huoneessa raudan siirtely paikasta Aa paikkaan Bee voi tehdä tyttölapsen niin onnelliseksi? Ehkä se on niin, että yksinkertaiselle yksinkertaista ;)

#saliselffiiii

Meillä kaikillahan on se naapurin Maikki, joka on intohimoinen neulomaan. Se neuloo kaulahuiveja, kutoo myssyjä ja virkkaa villasukkia lapsilleen ja serkun kaiman koirankusettajan kaukaiselle ameriikan sukulaiselle. On Pertti, jonka rakkaus ruokaan johtaa oman reseptiikan kehittelyyn ja se kokkaa kissanristiäisiin ja isomummonsa kasikymppisille. Ja sitten, ah sitten on se Kyllikki, joka keräilee Arapijan astiastoja menneiltä ajoilta, jolloin miehet oli vielä rautaa ja kaikki muukin paljon paremmin. Kolutaan huutokaupat, selataan nettisaitit. Mitä vanhempi, sen parempi, arvokkaampi. Koukussa touhuun saada kokoelma täydelliseksi.

Tiijäthän sä, ettei niitäkään tartte motivoida ottamaan neulepuikkoja kouraan, kauhaa käteen tai valvomaan yömyöhään huuto.fi:ssä varmistamassa oman tarjouksen pisintä kortta? Niin. Ne tekee omaa juttuaan koska ne tykkää siitä ja se on just se sama intohimo mikä vetää myös mua salille. Mä tykkään mun jutusta. Mutta tykkäätkö sä?

Bananas are for monkeys! Terveisin, Saliapina

Vaikka kannustan toki terveellisiin elämäntapoihin ja säännölliseen liikuntaan, niin oon sitä mieltä ettei kaikki nyt vaan yksinkertaisesti saa liikkumisesta kiksejä. Eihän kaikki tykkää kaurapuurostakaan. Niitä ihmisiä vatuttaa niin vaan perusteellisesti kaivaa ne lenkkitoffelit kerta toisensa jälkeen kaapista. Jumppatrikoita jalkaan venytellessä kiristyy pinna. Joojoo ois tärkeetä löytää Se Oma Juttunsa, mutta tarviiko sen aina olla liikuntaa? Mitä, jos Se Oma Juttu on kaikkee muuta kuin kuviokelluntaa ja kestävyysjuoksua? Jos Se Oma Juttu onkin postimerkkien kerääminen ja iltapäivälehden sudokut? Tartteeko silloin viettää #timmikuuta, jos se ei vaan nyt ihan rehellisesti oo sun juttusi? Laihduttaa kesäkuntoa varten, laihduttaa syksyllä kesän lomakilot pois kunnes taas on aloitettava uusi vuosi jälleen polttamalla lanteille kerättyä joulukinkkua? Kyllä sä oot ihan yhtä hyvä vaikket oliskaan se oman elämäsi juttagustafsberg (tai jaanaleino :D ahahah no nyt oli huoano!).

Ihminen on luotu liikkumaan, sanotaan. Arkiliikunta vähintäänkin kannattaa jo kiistämättömien terveysvaikutustenkin valossa. Pizzan sijaan suosittelen perusruokaa ja järkevää lautasmallia, mutta ei kaikkien tartte olla fitnesstä just siks kun naapurin Pirjokin on. Ei tosiaan tartte, jos se ei susta itsestäsi tunnu oikeasti hyvältä juosta kuntosalilla kuus kertaa viikossa tai sivakoida hiihtolatuja hullunkiilto silmissä. Kuulostele sun kroppaa, miltä susta tuntuu olla sun omissa nahoissa? Onko hakemalla haettava motivaatiota, pakko tehdä jotain vaan koska kaikki muutkin?

Mä kerron mun "motivaatiohetkestä", joka itseasiassa oli kimmokkeena tälle kirjoitukselle. Siitä mä kerron, miks teen tätä mitä teen. Se oli salilla taas semmonen rakkaushetki reeniin. Itsellänihän latautuminen treeneihin alkaa jo useimmiten aamusta, kun alan hiljalleen fiilistellä illan saliohjelmaani. Omat musiikit treeneissä on allekirjoittaneella myös tosi tärkeässä roolissa ja päivitinkin jälleen mun treenisoittolistaa Pinkkiin Podiini <3 Rakastan sitä tunnetta, kun kaikki muu maailma sulkeutuu pois mun mielestä siinä hetkessä, kun laitan useimmiten lippiksen päähän ja tökkään kuulokkeet korviin. Näin se on aina ollut.

Mun toinen koti eli Kajaanin Kuntokeskus Balance <3 Diggailen ihan simona!

Uppoudun rautaan, keskityn tekemiseen, siihen hetkeen. Ne on semmoset yhden naisen päänsisäiset bileet Balancella <3 Muut on taustatanssijoita eli en keskity toisten tekemiseen muuta kuin sen verran, etten oo itse haitolla tai pyllistele kulmasouduissa suoraan kenenkään naamalle. Siinä mun omassa pikkuhetkessä mun napa ja mun omat muuvvssit on ne tärkeimmät - tunteella vedetään! ;)

Eilen nappikuulokkeista sitten pauhasi ne uudet juuri ladatut kipaleet ja mun olo oli sanoinkuvailematon. Sarjatauoilla halusin jammailla kun vuoroin konemusiikki ja vuoroin biiberin justini rytmitti mun vipunostoja! Rauta oli kevyttä ja tunne oli kuin villivarsalla, joka päästetään ensimmäisiä kertoja kesälaitumelle. Sydän melkein pakahtui ilosta, puristui ulos rinnasta samalla kun väänsin viimeisiä toistoja hampaat irvessä itseäni jälleen kerran ylittäen. Hitsinpimpulat mikä fiilis, teki mieli huutaa että hei tajuu-uu-uuttekste miten siistiä tää vaan on?! :D

Kyllä salipirkko ei oo pirkko eikä mikään,
jos ei #belfietä ota! :D Kunnon seittemän leivän uuni!

En mä tiijä. Hyvän treenin jälkeen oon joskus jopa itkenyt liikutuksesta. Mun keho palvelee mua hyvin ja mä tahdon tarjota sille myös optimaaliset olosuhteet tulla voimakkaammaksi, vahvemmaksi. Tarjoan sille haastetta ja ravitsen riittävästi kehitystäni tukevalla appeella ihan sillä samalla intohimolla, millä Kyllikki haalii kaappeihinsa sitä kalliimpaa chinaa.

Smyyythie <3 Kiireisen ämmän oiva välipaladrinkki!
Vaan sateenvarjo ja sähikäinen puuttuu shakerin reunalta ;)

Toki on ollut hetkiä että jaksaminen on tullut elämän ongelmakohdissa vastaan, mutta pitkässä juoksussa vielä näin monien vuosienkin jälkeen mä vaan rakastan rautaa eikä motivaatiota tartte kissojen ja koirien kanssa metsästää. Suden suuhun nekin joutuis, ainakin täällä suuren susikannan korpi-Kaenuussa prkl. Tykkään kehittää itseäni ulkoisesti mutta voin väittää, että jos tekisin tätä juttuani väkipakolla vain ja ainoastaan ulkonäölliset tavoitteet mielessä "koska muutkin tekee niin", ei se pitkälle kantaisi. Kyllä tässä täytyy olla jotain syvempää siitäkin huolimatta, että tykkään näyttää hyvältä myös alasti. Tää suhde kestää ja yhdessä mennään, niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin ;)

Raudanlujaa rakkautta <3 Ei muuten petä, ei jätä vaan on
huonoinakin hetkinä vierellä kuten kunnon kumppanin kuuluukin ;)

Sen sijaan että listaisin sulle kymmenen syytä "kunnostautumiseen", kannustankin sinua tekemään niitä asioita, joista itse nautit ja jotka saa juuri sinut voimaan hyvin <3 Elämä on liian lyhyt väkipakolla tekemiseen. Nauti, ystävä! <3 Koska arki on just nyt.

Emäntä ite, ilman salilookkia.

                                                                    <3: Jantsku