Team Trifinity - tiimitapaaminen

No mitä jännää - tuliko fitnesspirkolle ennenaikainen joulu? ;)

Aiemminkin on varmaan käynyt ilmi, että kuulun Team Trifinityn kisatiimiin. Tiimissä meitä on osaavien valmentajien hellässä huomassa reilu kymmenen tyttöä, joista suurimmalla osalla häämöttää kisat nyt tulevana keväänä. Viikkoja kisoihin on muuten enää vajaat kaksikymmentäyksi! Jaiks ja joko voi virittää aamukamman!?  Istumalihaksiasi ajatellen voisin kuitenkin kirjoitella siitä ja dieettikuulumisistani ihan oman tarinansa tuonnempana - tällä kertaa ajattelin nimittäin kertoa sinulle viime lauantaisesta tiimipäivästämme joka siis pidettiin 23. marraskuuta valmentajieni kotipaikkakunnalla Vaasassa. Olin odottanut tapaamista kuin kuuta nousevaa!

Kyseessä olisi päivän mittainen reissu, ja piinkovana punttimimminä valmistauduin tiimipäiville tietenkin omien dieettieväiden kera. Siispä edeltävänä iltana kaivoin taas itsestäni esiin sen oman elämäni alastoman mastercheffin ja sulkeuduin keittiöön preppaamaan bodyruoat matkalle mukaan. Ei fitnesspirkon passaa sentäs snägäreille grillijonoihin pysähtyä räyhäämään vaan rinnan alle pisteltiin omaa ihkua fitnessmurua tietenkin! Koko päivän eväistä koostui suuri kylmälaukullinen muonaa mukaan, jotta akka pysyisi lihoissaan.

Lauantaiaamu tulikin nopeasti ja innosta puhkuen kärräsin evääni sekä hanurini autoon. Mukaan pakkasin myös pinkin tyynyn kauneusunia varten ja yhden isin ratin taakse. Hovikuskini ansiosta vähentelin univelkaani turvallisesti pelkääjän paikalla sen sijaan, että rattiin nukahtamisen seurauksena lukua otettaisiin ennemmin tai myöhemmin tienpenkassa. Kiitos isi turvallisesta matkasta! <3

Kello 13.00 automobiili sitten kaarsi Wasa Sports Clubin pihaan. Kuntokeskus oli minulle Vaasan tavoin uusi tuttavuus ja vatsassa tuntui lepattavan perhosten sijaan muutama suurempi siivekäs. Jännitti, sillä tapaisin tiimin tytöt nyt ensimmäistä kertaa - kaikki porukan fitnesskissat eivät tosin paikalle päässeet mutta juttu luisti hyvin! Oli ihanaa tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin <3

Valmentajien saavuttua päivä alkoi pienellä kuulumisten vaihdolla, jonka jälkeen suunnattiin treeniin. Tekemisen meininki oli porukalla kova ja hiki virtasi! Kyllä akatkin osaa! Treenien jälkeen istahdimme yhteen keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia lajista, ravinnosta ja kisadieetistä. Sain uuden treeniohjelman ja ruokavalio päivitettiin uuteen uskoon. Superslurps ja nam!

Goodiebags!

  Saimme myös ihanat tiimivaatteemme logopainatuksin ja oltiin kyllä aika magee porukka vaikka itse sanonkin! <3 Kyllä pinkki on pop! Lisäksi meille oli järjestetty leikkimielinen tietokilpailu palkintoineen ja saimme kotiinviemiseksi vielä Scitec Nutritionin meille lahjoittamat monipuoliset goodiebagit.

Päivä päättyi korkokengät jalassa tehtäviin poseerausharjoituksiin eli juuri siihen pyllynpyöritykseen, mikä omaa lajiani niin hyvässä kuin pahassakin leimaa. Bikinifitnestä hieman avatakseni voisin kertoa, että siinä alkukipailun arviointiperusteet ovat kehon tasapainoisuus ja muoto, kehon kokonaisvaikutelma jossa huomioidaan ihon ja rusketuksen sävy sekä ryhti. Finaalikierroksella arvioinnissa otetaan näiden lisäksi huomioon lajille ominainen t-kävely sekä siinä esiintyminen.

Vaikka kyseessä on siis muukin kuin pelkkä pepunnäyttölaji, on lavaesiintymisen osuus bikinifitneksen arvioinnissa noin 50 prosenttia. Huonolla esiintymisellä voi siten pilata muutoin upean paketin lähes täysin! Treeniä akka treeniä siis! ;)

Näin bikinifitneksessä poseerataan - vaimitensemeni? ;)

Harjoittelimme pyllistelyä ja viilasimme asentoja asiantuntevassa otteessa mahdollisimman edustaviksi ;) Musiikki raikasi ja kävimme kisatilanteen kuvitteellisena läpi, jokainen vuorollamme esiintyen ja palautetta saaden. Nautin tilanteesta täysin rinnoin ja pullein pakaroin! ;)

Viiden aikaan tärskyt alkoivat olla pulkassa. Halaukset valmentajille ja tiimikavereille - päivä oli ihan pööfekt! Tiijättekö jos vain mahdollista, niin mun motivaatio tähän omaan tekemiseen kasvoi potenssiin ääretön.

Kotiuduttani en olisi malttanut mennä innostukseltani yöunille. Viritinkin herätyskellon soimaan aikomuksenani roikkua seuraavana aamuna Balancen ovenkahvassa reippaana heti klo 0500 ;) Treenikassiin tuli pakattua myös korkokengät - sunnuntaiaamun pers' hiessä vedetyn plyotreenin päätteeksi en malttanut olla takomatta kun rauta oli kuumaa ja vedin puolen tunnin poseerausharjoituksen päälle! Jatkossa olenkin treenin jälkeen tutumpi näky korkkarit jalassa tatamilla kuin riisikakku huulessa salin sohvalla istuksimassa. Game is on, sweetie pies! <3

Tässä kuvassa esittelen hupparia enkä hanuria.
#vahinkobelfie

<3: Jantsku

Kassit täynnä

Joskus mukana tuntuu olevan tiiliskiviä tai Huuko -
fitnesskoiran bikinipeppu ei kuitenkaan ihan mahtunut laukkuun

Gymtime! Taas kerran raahaan täpötäyttä treenikassiani ja mietin, että ironista kyllä ilman salilla tehtyä haban kasvatusta en varmaan jaksaisi treenilaukkuani edes kantaa.

Mitä minulla on taas mukana? Rakennustiiliä tai muuten vain koko omaisuuteni kenties?

Kiviäkin luultavasti kiinnostaa salilaukkuni sisältö enemmän kuin juuri sinua. Villistä veikkauksestani huolimatta aion kuitenkin uhmata blogini katselukertoja sekä romahdusta lukijamäärässä ja esittelen sulle tuon punttipirkon elintärkeän asusteen sisällön. Silmäillään siis Jantskun kasseja vähän tarkemmin.

Minulla on oikestaan kaksi varsinaista salilaukkua, joista toinen on Intersportista aikanaan ostettu Puman musta ja styylikäs veska. Laukku, joita myös itseni kaltaisilla teinixeillä näkee ihan jokapäiväisessä arkikäytössä.

Nätti kuin sika pienenä ja valitettavasti liian pieni myös nykyiselle treeneissä tarvitsemalleni tavara-arsenaalille. Siitä syystä tyhjää siis täynnä!

Aktiivikäytössäni on siten ihan käytännön syistäkin johtuen vähän suurempi, vaaleanpunaisempi malli - allaolevassa kuvassa esiintyvä turbolaukku. Tuo uskollinen ystäväni kulkee mukana säällä kuin säällä. Kyseessä on itseasiassa vuosien takainen hankinta, jonka juuret juontavat eteläpohojanmaalaiseen pikkukylään. Laukku on hankittu siellä olevasta ehkä ainoasta kaupasta jossa oli rehujen, talikoiden ja kumisaappaiden lisäksi myytävänä myös treenilaukkuja.

Citypirkon treenikassi on maalaispitäjästä

Pinkki on ihan pop. Sauma repesi Huukon sulloutuessa laukkuun.

Kun kassin sisältö puretaan lattialle, näyttää se kutakuinkin kaaokselle:

Tämän kaaos on kuitenkin tietoinen ja hallittu. Laukussa on perussettiä aina treenikengistä, salihanskoista, treenivyöstä ja rannesiteistä vetoremmeihin. On salikalsonkia ja treenitoppia, lippiksiä löytyy badhairdayta varten. Ja siis tuo sateenvarjohan on hyvinkin tarpeellinen ainakin näin Suomen talvessa!

Sheikkereitä tarvitaan latausjuomaa ja palautuscocktailia varten, eväsrasiassa kulkevat aina treeninjälkeiset palauttavat riisikakkuset. Tämä likka onkin aika tuttu näky salin sohvalla punttihumpan jälkeen - hikisenä mutta tyytyväisenä kaksin käsin riisikakkuja ääntä kohti nakkelemassa ;)

Salin kulkukortti kulkee kassin mukana niinkuin purkka tukassa. Treenaamaan pääsee käytännössä milloin vain, ainoastaan yöaikaan muutaman tunnin ajan lupaa sisäänpääsyyn ei heru kortillakaan ;) Tämä on hyvä asia jo senkin vuoksi että paatuneinkin, nimeltämainitsematon saliholisti Jaana malttaa vetää henkeä ja nukkua edes öisin.

Tässä vaiheessa voisinkin muuten kiittää Balancen ihanuuksia kaikesta siitä tuesta ja kannustuksesta, minkä olen jo tähän astisen taipaleeni kulkemisessa heiltä saanut <3 Käsi lipassa, tippa linssissä - ihan parasta porukkaa!

Salikassista löytyy treenipäiväkirjan ja harjoitusohjelmien lisäksi tietenkin myös muistiinpanovälineet. Prinsessakynät ovat antaneet aihetta keskustelunavaukseen useammin kuin kerran ;) Vaikka treenataankin tosissaan niin ei sitä tarvitse tehdä silti liian kurttuotsaisesti, naama norsun vatulla. Kun tekstin lisäksi luistaa myös treeni, niin mikäs siinä ja pidetään tyyli omana ihan loppuun saakka! Ei elämä ole liian vakava asia ;)

Salikassini vakiovarusteisiin kuuluu myös rullallinen tarrateippiä. Koirataloudessa karvoilta ei voi välttyä varsinkaan silloin, kun kolme 35 kiloista pikkukaveria vaihtaa kesätukkaa tuhdimpaan talviturkkiin. Koska en halua treenata perse karvaisena, päädyn aina rohmuamaan sata ja yksi rullaa joko Henkkamaukan laarista tai Cittarin Mammuttimarkkinoilta kyynärpäätaktiikalla mummojen seassa luovien.

Parempi karva rullassa kuin kymmenen takamuksessa

Ystäviäni tuskin yllättää, että pinkki huulipunapurtelo löytyy tämän mimmin treenilaukustakin! Pakollinen puna kulkee meikkipussukassa, jonka olen saanut rakkaalta äitiliiniltäni:

Motto!

Joskus kuitenkin on myös päiviä, jolloin aktiivinen saksanseisojapoikanen Riko on päättänyt pakata treenikassini hänen makunsa mukkaan. Silloin treenikengän tilalle on ilmestynyt pallo tai pinkki lelusiili ja salihanska on vaihtunut pehmonalleen tai puruluuhun! Niissä tapauksissa ensin otetaan vähän kierroksia ja lasketaan sataan, käydään kotona tekemässä vaihtokaupat ja treenin jälkeisessä endorfiinihumalassa juttu jaksaa jo naurattaakin! Koirakamujen kanssa elämä ei ole ainakaan tylsää! <3

Tätä kaikkee voi löytyä Jantskun treenikassista silloin, kun Riko pakkaa

Tässäpä oli siis pientä viikkokatsausta siihen, millä materialla puntit pistetään aina salilla tutisemaan. Tötteröön on muuten laitettu pöhinää muussakin kuin materian muodossa - nimittäin aterian! Kalorimääriä on alettu maltillisesti tipauttelemaan ja katsotaan pikkuhiljaa, että minkä muotoinen akka tästä pienen silavakerroksen alta paljastuukaan.

Tavoite kirkkaana mielessä:
itsehillintä namien äärellä on levelillä EXPERT!

Viikon päästä lähden myös tiimipäiville Vaasaan valmentajiani ja muita tyttöjä tapaamaan - luvassa siis pyöreetä pakaraa ja fitnessintoilua potenssiin kymmenen :) Do what you love and love what you do!

<3: Jantsku

Ihan(a)kamala lepopäivä

On vapaapäivä. Fitness-Jantsku pomppaa intopiukeena, hymy huulilla sängystä ylös, hyvissä ajoin ennen kukon rääkäisyä tottakai! Edessä on jälleen kerran ihku treenipäivä - päivä, joka vie taas askeleen lähemmäksi tavoiteltua fysiikkaa! Jeijj!

..karu totuus iskee kuitenkin pian vasten kasvoja kuin märkä sukka naamalle: lepopäivä! OMG. Kylmänhiki hiipii iholle - tämä on viikon pelätyin hetki. Ilo on poissa ja duurivoittoinen aamu muuttui raastavaksi melankoliaksi.

Suupielien mutristuessa tajuan, ettei ole kiire minnekään. Ei salille, ei aamupalalle, ei protskudrinkin valmistukseen.. Mitä teen nyt, kun en voi tehdä ennen treeniä käymiäni mielikuvaharjoitteita läpi tai ottaa belfietä hyvän hanuritreenin jälkeen silloin, kun pumppipamppi on kova ja gluteus maximus nimensä veroinen!?


Syvä huokaus mutta ei auta itku markkinoilla saati sitten lepopäivänä. Aamu käynnistetään kuitenkin muiden aamujen tavoin pitkällä lenkillä kolmosten kanssa. Lenkillä yritän orienteoitua ajatukseen lepäämisestä ja iskostaa kallooni truebodarin Pyhää Kolminaisuutta eli treeniä, ruokaa ja sitä lepoa. Jälkimmäistä on hankalin toteuttaa ja huomaan ajatusteni karkaavan jalkaprässin tuomaan lihaspoltteeseen - viimeset kolme toistoo tekisin kyllä sotaveteraaneille! ..mitä, jos tässä vähän askelkyykkään niin huomaako kukaan?!

Lenkin jälkeen koittaa aamupala-aika. Rauhassa paistan aamupalaräiskäleen, joka kerrankin ei pala mustaksi tai juutu kovin pahasti pannuun kiinni. Pieni hymynhäive käy muutoin niin vakavilla kasvoillani. Lettu levällään istahdan tietokoneen ääreen lukemaan muita fitnessblogeja ja otan päälle vielä pari mukillista hyvää sumppia - vaaleanpunaisesta muumimukista tietenkin.

Valkuaiskaurahiutalekookosöljyvadelma-aamiaislettu levällään

Aamiaisen jälkeen massu on täysi mutta olo tyhjä. Mitä seuraavaksi? Katse harhailee kaappiin, jossa tiedän sheikkereiden olevan. Ne suorastaan huutavat minua täydentämään ne heraproteiinilla, glutamiinilla, BCAA:lla, kreatiinilla..  Mutta ei. Lepopäivinä aminohappoja ei saisi edes ajatella, joten pakotan itseni tarttumaan sarjakuvien parhaimmistoon eli Aku Ankkaan. Housuttoman sankarin epäonninen elämä jaksaa naurattaa hetken, kunnes oma ahdinkoni käy pahemmaksi kuin Roope Ankan ensilantin menettämisen pelko. Kuin varkain tajuan Akun vaihtuneen Body-lehden uusimpaan mutta kuitenkin jo sen verran vanhaan, että sivut on selattu pikkuruisille hiirenkorville.

Aku vs. Body

Sitten päätän ottaa nokoset - lepopäiväthän on pyhitetty levolle. Lepo. Lepo! Lepo?!? Sehän on melkein kuin kirosana. Pakollinen paha minulle. Huhun ja amerikkalaistutkimuksen mukaan se on kuitenkin myös paikka, jossa lihakset kasvavat. Uni ei tule, lampaiden sijaan alan mielessäni laskemaan hauiskääntöjä - toimii ja nukahdan tyytyväisenä nähden fitnessunia ja pakarankuvia.

Herätessäni päätän lähteä koirien kanssa taas ulkoilemaan - menköön palauttavana, mietin ja pistän tossua toisen eteen nopeammin kuin Singeri nakuttaa kankaaseen ompeletta. Hyvässä säässä vierähtää helposti toista tuntia. Koirat on tuskissaan - lepopäivä on useimmiten suoraan verrannollinen heidän lenkkiensä pituuteen. Kotona päätän valmistella uskottavan fitnesskissan tavoin useamman päivän eväät näpsäköihin pakasterasioihin - kuka nyt lautasia käyttää juuri muutenkaan!? Tyytyväisenä paistan, keitän ja viipaloin bodyruokaa - muskeleiden rakennusainetta! Näillä eväillä kropasta leivotaan kyllä kaikkea muuta kuin pelkkä pannukakku!

Alkuillasta treenilaturi tuntuu jo lähes maistuvan suussa, Facebookkiin tekisi mieli päivittää jotain treeniin liittyvää. Mä haluun salille, NYT! Haikeana kuitenkin jään vain tuijotamaan kannettavan tietokoneeni näppäimistöä - huomenna sitten! Varmuuden vuoksi kaivan kuitenkin nippusiteet esiin, jotta tarpeen vaatiessa saan itseni pysymään poissa kahlitsemalla wannabe fitnessvartaloni patteriin.

Nippusiteet - näille tuli melkein käyttöä ;)

Päivä on kulunut hitaasti mutta varmasti. Vihdoin ilta koittaa, suupielet kääntyvät pikkuhiljaa taas plussan puolelle - enää muutama tunti niin on aamu! Treenipäivä! Juhlapäivä! Mahtavapäivä! <3 Mittaan palautusjuomajauheen valmiiksi pulloon ja viikkaan treenivaatteet tuolin selkänojalle odottamaan h-hetkeä. Kaivaudun lakanoihin ja taputan itseäni ylpeänä päälaelle - rasti seinään sillä tästäkin päivästä selvittiin! Seuraavaan lepopäivään on onneksi taas hetki aikaa! <3

Rullaava arki

Minun päiväni koostuvat pitkälti tutuista rutiineista - arkea ja juhlaakin rytmittävät treenit sekä ruokailuajat, sillä kuusi ateriaa päivässä tarkoittaa ruoan suuhun lappamista 2-4 tunnin välein. Salielämän ja töiden lisäksi arkipuuhiin kuuluu kolmen nelijalkaisen ulkoilutukset - tuommoisille á 35 kiloisille elämäniloille ei muuten riitä pelkkä juostenkuseminen korttelin ympäri vaan pinkkejä lenkkarinpohjia saa kuluttaa lenkkipoluilla ihan kohtuullisissa määrin!

Omat rutiininsa päiviini tuo myös ruokailujen ajoittaminen treenien ehdoilla. Ne tulee sijoittaa harjoitteiden ympärille siten, että kehitys on optimaalisinta huomioiden kuitenkin kohtuullisena pysyvän ateriavälin. Tämä varmaan kuulostaa heikkien ja helenoiden mielestä elämänsä vaikeaksi tekemiseltä, mutta sitä se ei minulle ole. Samalla kaavalla on menty parin vuoden verran ja parsat kiidätetty vaa'an kautta, joten siellä missä Jantsku niin siellä myös tupperwaret ja pakasterasiat! ;) Kroppa kiittää säännöllisestä, ravintorikkaasta ruoasta ja mielikin pysyy virkeänä.

Näin ollen arkipäiväni ovat lähes poikkeuksetta toistensa kopioita, työvapaat viikonloput yritän pyhittää myös lepäämiselle. Levossahan ne muskulit kasvaa vaikka vaaditaan siihen vähän ehkä sitä punttienkin siirtelyä nurkasta toiseen ;) Kaltaiselleni duracellille lepo tosin on useimmiten helpommin sanottu kuin toteutettu! Kiireisen akan viikkoon kuuluu treenivapaita päiviä tasan yksi ja totuushan on, ettei aikaa ja energiaa tahdo enää kaiken menemisen lisäksi riittää mustien ja mirrien ristiäisiin. Anteeksi siis ystävät sekä kylänmiehet ja silti kiitos, että olette kiireestä huolimatta elämässäni <3

Jonkinsortin aikataulujen keskellä olisi aikaa löydettävä myös lihashuollolle. Hierojalla käynnin lisäksi olen pyrkinytkin panostamaan niin venyttelyyn kuin lihaskalvojen availemiseen putkirullaillen. No liian tuttu on ollut se tunne, kun asiantuntevasti yrität asettaa itsesi maassa olevan rullan päälle kohdentaaksesi hieronnan vaikkapa käsivarsien lihaksille - pian huomaat pyöriväsi kuntokeskuksen lattialla pylly pystyssä ja pahemmassa solmussa itsesi kanssa kuin Twister-pelin ultimaattisessa loppuhuipennuksessa. Siinäpä sitten hinkutat rullaa tuskanhiki otsalla, yrität saada tuntumaa ja liikeradat ovat yhtä sulavat kuin hirvellä pahimpaan rykimäaikaan. Asento on tässä vaiheessa kaikkea muuta kuin luonnollisen elegantti ja ergonominen! Tottakai kirsikkana kakun päällä rulla karkaa alta, olet naamallasi laminaatilla ja sen sijaan että saisit helpotusta lihaskireyteen kiristyvätkin hermosi viulunkieliäkin piukeammalle. Heität rullalla vesilintua ja kas - foamrolleri päätyy osumaan treenikaveriasi takaraivoon. Mahtavaa!

Minun pinkki HighRollerini™ <3 Kiitos Atte ja Pekka! 
Toim. huom. myös muita värejä löytyy ;)

Kuin vastauksena aktiiviliikkujan rukouksiin tarjoutui minulle loistava tilaisuus päästä tutustumaan putkirullan kehitellympään pikkuserkkuun: HighRoller™ -rullaan! Kajaanin omat ihmeet, OVK Sportsin pojat Atte Haataja sekä Pekka Vallo tarjosivat mahdollisuuden tutustua ohjatusti heidän patentoimansa tuotteen saloihin - kuin sika limppuun tartuin minäkin pinkkiin HaiRolleriin! Toiminta oli nopeeta ja pian oli treffit sovittu viime viikon keskiviikolle Kaenuun oman Rontgoteus Hittavaisen eli Aten kanssa. Treffipaikkana ei suinkaan ollut leffateatteri tai kahvila vaan kulmakunnan paras kuntokeskus Balance, jota ei voi millään hehkuttaa liikaa ;)

Aten sanojen mukaan HighRollerin™ käyttäminen on helppoa: jos osaat käyttää vessanpönttöä ei HighRollerinkaan™ käytössä pitäisi olla ongelmia! :D Näiden saatesanojen myötä luotto omaan tekemiseen oli siis kova - niinpä otettiin rullat alle ja alettiin hommiin:

Kyseinen tuote perustuu perinteiseen putkirullaukseen. Erona on harjoitteluasento, sillä HighRoller™ nostaa rullan irti lattiatasosta harjoittelun kannalta optimaaliselle korkeudelle. Teho perustuu siten luonnolliseen asentoon kun kikkailut jalattomalla versiolla jäävät pois: lihaksisto pääsee rennoksi mahdollistaen tehokkaan ja pidempiaikaisen harjoitteen syville lihaksille. Ja huolimatta siitä, että tällä rullalla on jalat niin se ei kyllä ota niitä alleen ja karkaa pois! ;) Pääset tutustumaan tuotteeseen osoitteessa: http://highroller.fi/ ja myös HighRollerin Facebook-sivuilla osoitteessa: https://www.facebook.com/HighRollerFinland.

Taitaapa tuotetta saada tänäpäivänä jo muun muassa Kajaanin omasta Intersportistakin! :)

Kotonakin homma rullaa!

Vempain on saanut aivan loistavan vastaanoton ja ihan syystä! Kerrottakoon, että tuotteen painorajaa on testattu ja vielä 434 kg paineessa HighRoller säilyi ehjänä joskin vääntyneenä. Yli 400 kiloisille henkilöille tuotetta ei näin ollen välttämättä suositella, mutta muilta osin rulla soveltuu ballerinoista painonnostajiin ja pitsinnyplääjistä aina kuviokellujien aktiivikäyttöön!

HighRollerin lisäksi treffeillä rullasivat myös jutut, joten samalla tuli saatua aika tehokas vatsalihastreeni! ;) Atte ja Pekka ovat miehet rullan takana (joskaan ei kirjaimellisesti) ja jos kiinnostaa, voit tutustua heidän liikunta-alan palveluihinsa nettisaitilla http://www.ovksports.fi tai Facebookissa https://www.facebook.com/omavalmentajakajaani.

Puolikas kokoonpano: mies sittenkin rullan takana!
Kuvassa Atte "Rontgoteus Hittavainen" Haataja

Uusi perheenjäsen kotiutettu ja Riko huutaa: "Siis OMG äiti mää en kestä tähän laumaan enää YHTÄÄN lisää nelijalkaisia!" Vasemmassa reunassa mököttää Huuko, toisessa reunassa Hessun asenne on "Ootsätosissasyougottabekiddingme?!" ;D

Arki siis rullaa ihan omalla painollaan kuten oma ruhonikin HighRollerin päällä. Palataan murut seuraavan kerran taas, kunhan on jotain tähdellistä kirjoitettavaa ;) Niin joo ja kiitos kaikille ihanille - nimittäin siinä vaiheessa kun blogi oli ollut olemassa reilun viikon ja kahden postauksen ajan, oli sivustolla jo yli 2 000 näyttökertaa <3 Se on ihan uskomatonta siihen nähden, että luulin kirjoitusteni kiinnostavan kivien ja äitini lisäksi vain niitä muutamaa maksettua lukijaa ;) Awww ja mainiota viikonjatkoa jokaiselle! <3