sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ihan(a)kamala lepopäivä



On vapaapäivä. Fitness-Jantsku pomppaa intopiukeena, hymy huulilla sängystä ylös, hyvissä ajoin ennen kukon rääkäisyä tottakai! Edessä on jälleen kerran ihku treenipäivä - päivä, joka vie taas askeleen lähemmäksi tavoiteltua fysiikkaa! Jeijj!

..karu totuus iskee kuitenkin pian vasten kasvoja kuin märkä sukka naamalle: lepopäivä! OMG. Kylmänhiki hiipii iholle - tämä on viikon pelätyin hetki. Ilo on poissa ja duurivoittoinen aamu muuttui raastavaksi melankoliaksi.

Suupielien mutristuessa tajuan, ettei ole kiire minnekään. Ei salille, ei aamupalalle, ei protskudrinkin valmistukseen.. Mitä teen nyt, kun en voi tehdä ennen treeniä käymiäni mielikuvaharjoitteita läpi tai ottaa belfietä hyvän hanuritreenin jälkeen silloin, kun pumppipamppi on kova ja gluteus maximus nimensä veroinen!?


Syvä huokaus mutta ei auta itku markkinoilla saati sitten lepopäivänä. Aamu käynnistetään kuitenkin muiden aamujen tavoin pitkällä lenkillä kolmosten kanssa. Lenkillä yritän orienteoitua ajatukseen lepäämisestä ja iskostaa kallooni truebodarin Pyhää Kolminaisuutta eli treeniä, ruokaa ja sitä lepoa. Jälkimmäistä on hankalin toteuttaa ja huomaan ajatusteni karkaavan jalkaprässin tuomaan lihaspoltteeseen - viimeset kolme toistoo tekisin kyllä sotaveteraaneille! ..mitä, jos tässä vähän askelkyykkään niin huomaako kukaan?!

Lenkin jälkeen koittaa aamupala-aika. Rauhassa paistan aamupalaräiskäleen, joka kerrankin ei pala mustaksi tai juutu kovin pahasti pannuun kiinni. Pieni hymynhäive käy muutoin niin vakavilla kasvoillani. Lettu levällään istahdan tietokoneen ääreen lukemaan muita fitnessblogeja ja otan päälle vielä pari mukillista hyvää sumppia - vaaleanpunaisesta muumimukista tietenkin.

Valkuaiskaurahiutalekookosöljyvadelma-aamiaislettu levällään
Aamiaisen jälkeen massu on täysi mutta olo tyhjä. Mitä seuraavaksi? Katse harhailee kaappiin, jossa tiedän sheikkereiden olevan. Ne suorastaan huutavat minua täydentämään ne heraproteiinilla, glutamiinilla, BCAA:lla, kreatiinilla..  Mutta ei. Lepopäivinä aminohappoja ei saisi edes ajatella, joten pakotan itseni tarttumaan sarjakuvien parhaimmistoon eli Aku Ankkaan. Housuttoman sankarin epäonninen elämä jaksaa naurattaa hetken, kunnes oma ahdinkoni käy pahemmaksi kuin Roope Ankan ensilantin menettämisen pelko. Kuin varkain tajuan Akun vaihtuneen Body-lehden uusimpaan mutta kuitenkin jo sen verran vanhaan, että sivut on selattu pikkuruisille hiirenkorville.

Aku vs. Body
Sitten päätän ottaa nokoset - lepopäiväthän on pyhitetty levolle. Lepo. Lepo! Lepo?!? Sehän on melkein kuin kirosana. Pakollinen paha minulle. Huhun ja amerikkalaistutkimuksen mukaan se on kuitenkin myös paikka, jossa lihakset kasvavat. Uni ei tule, lampaiden sijaan alan mielessäni laskemaan hauiskääntöjä - toimii ja nukahdan tyytyväisenä nähden fitnessunia ja pakarankuvia.

Herätessäni päätän lähteä koirien kanssa taas ulkoilemaan - menköön palauttavana, mietin ja pistän tossua toisen eteen nopeammin kuin Singeri nakuttaa kankaaseen ompeletta. Hyvässä säässä vierähtää helposti toista tuntia. Koirat on tuskissaan - lepopäivä on useimmiten suoraan verrannollinen heidän lenkkiensä pituuteen. Kotona päätän valmistella uskottavan fitnesskissan tavoin useamman päivän eväät näpsäköihin pakasterasioihin - kuka nyt lautasia käyttää juuri muutenkaan!? Tyytyväisenä paistan, keitän ja viipaloin bodyruokaa - muskeleiden rakennusainetta! Näillä eväillä kropasta leivotaan kyllä kaikkea muuta kuin pelkkä pannukakku!

Alkuillasta treenilaturi tuntuu jo lähes maistuvan suussa, Facebookkiin tekisi mieli päivittää jotain treeniin liittyvää. Mä haluun salille, NYT! Haikeana kuitenkin jään vain tuijotamaan kannettavan tietokoneeni näppäimistöä - huomenna sitten! Varmuuden vuoksi kaivan kuitenkin nippusiteet esiin, jotta tarpeen vaatiessa saan itseni pysymään poissa kahlitsemalla wannabe fitnessvartaloni patteriin.

Nippusiteet - näille tuli melkein käyttöä ;)
Päivä on kulunut hitaasti mutta varmasti. Vihdoin ilta koittaa, suupielet kääntyvät pikkuhiljaa taas plussan puolelle - enää muutama tunti niin on aamu! Treenipäivä! Juhlapäivä! Mahtavapäivä! <3 Mittaan palautusjuomajauheen valmiiksi pulloon ja viikkaan treenivaatteet tuolin selkänojalle odottamaan h-hetkeä. Kaivaudun lakanoihin ja taputan itseäni ylpeänä päälaelle - rasti seinään sillä tästäkin päivästä selvittiin! Seuraavaan lepopäivään on onneksi taas hetki aikaa! <3

6 kommenttia:

  1. Vaikka salikäynnit on jees minunkin mielestä. Niin lepopäivä jopa parempi ja normisetti 13h jotakin yhtä sarjaa putkeen Netlixtä/HBOsta ja 10h nukkumista, eikä tee edes tiukkaa. Mut eipä silti liialti ole lihasta kasvanut vaikka annan varmasti kasvaa rauhassa lepopäivinä. Mutta siis olen riittävän levon kannattaja, keksittiinhän se jo ennen Jeesusta (kymmenestä käskystä jo sijalla kolme).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä se menee että toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja se mikä sopii yhdelle niin ei välttämättä toiselle - pääasia että löytää sen keskititen, mitä itsellä on hyvä kulkea :) Riittävä lepo on toki tärkeää, vaikkakin elämäntavoiltaan aktiivisen punttibirgitan pällille vähän vaikeaa! ;)

      Poista
  2. Iltamyöhään sattumalta löysin blogisi, joten sallinet muutaman kommentin. . Parista kuvasta olen hieman ymmälläni, kauneus lienee todellakin katsojan omassa silmässä. Toivottavasi "lihava sika kuntopyörän päällä" on itseesi kohdistunutta ironiaa, eikä meihin tavallisiin pulleroihin (joka käyvät siellä mainitsemassasi akkain salilla). Meitäkin on monenlaisia ja kuitenkin kaikkia kuntoilu/kunnossa pysyminen kiinnostaa. Joka tapauksessa kirjoitustyylisi on todella sujuva ja hauska, taisinpa jäädä koukkuun. Jatka samaan malliin! Ja jos olet työssäkäyvä tai opiskelija, niin muistathan sinäkin huilata ja levätä välillä, niin jaksat myös tavallisissa arjen askareissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi - ilman muuta saa ja pitää kommentoida, myös rakentavassa hengessä! :)

      Kauneus on tiettävästi katsojan silmissä ja onneksi täällä on tilaa antaa kaikkien kukkien kukkia ;) Olen silti tosi pahoillani, mikäli kuva spinningpossusta on aiheuttanut sinulle tai muille mielipahaa - tarkoitus ei MISSÄÄN nimessä ole ollut loukata ketään. Kyseessä oli nimenomaan itseeni kohdistuvaa ironiaa, kuten kuvatekstistä olisi voinut päätellä :) Minusta on hienoa, että ihmiset ulkonäköön, ikään ja kengännumeroon katsomatta harrastavat liikuntaa - vaikka siellä akkain salilla ;) Upeaahan se myös oikeasti on, että naisille löytyy omia kuntokeskuksia - kaikki eivät välttämättä koe syystä tai toisesta sekasaleja mukavaksi joten vaihtoehto niille pitää ehdottomasti ollakin :)

      Kirjoitukseni on hieman stereotypisoivaa ja huumori kärjistettyä ja toivonkin, ettei niitä oteta liian vakavasti :)

      Kiitos myös ihanista sanoistasi! :) On todella mukava kuulla, että kaiken kaikkiaan pidät silti tyylistä, jolla blogiani kirjoitan! :) Sait hymyn huulille! Työssäkäyvänä toimistorottana pidän huolen myös riittävästä levosta ;) Ihanaa alkutalvea sinulle! :)

      Poista